Kirje Hemuli tädille.
Rakas Hemuli täti, kuinka sinulla on mennyt siellä tahmatassujen kanssa? Oletko päässyt tutustumaan heihin paremmin ja ovathan he olleet kilttejä sinulle? Olen pahoillani että annoimme tahmatassujen siepata sinut, mutta aloit käydä hiukan ärsyttäväksi kaiken sen siivous höpötyksesi jälkeen, joten ei ollut vaihtoehtoa. Meillä kaikilla on sinua ikävä, sillä olit meille jonkin sortin äitihahmo, koska kuten tiedät meillä kellään ei ole äitiä (ainakaan tietääksemme). Asiat ovat sujuneet hyvin lähtösi jälkeen ja laiva näyttää taas hyvältä, vaikka myrsky sitä vähän turmelikin. Toivottavasti et ole joutunut kohtaamaan mörköä enää pelastukseni jälkeen. Se ei varmaan uskalla edes näyttäytyä kun se tietää kuinka urhea olin. Mutta kuule! Näkisitpä Merenhuiskeen nyt. Se on aivan upea kun Frederikson korjaili sitä ja tuunasi hiukan. Nyt sillä pystyy sukeltelemaan veden alla, lentämään ja menemään jopa maalla. Olemme kokeneet hurjia seikkailuja ja tapasimme mukavan kummituksen. Ja meistä tuli siirtolaisia ja tapasimme 100-vuotiaan kuninkaan puutarhajuhlissa. No, olisi niin paljon kerrottavaa ja selitettävää, että tuntuu, että paperi ei riitä. Vielä on myös paljon koettavaa ja seikkailut vasta odottavat. Hyvää vointia sinulle Hemuli täti ja toivottavasti koet yhtä kivoja seikkailuja kuten me!
Rakkain terveisin, Muumisi.
Kirje Tove Janssonille.
Hei Tove! Miten sinulla sujuu muiden kirjojen parissa? Ja mitä sinulle kuuluu?
Haluan kertoa, että selvisimme pyrstötähdestä juuri ja juuri. Sen jälkeen kun pyrstötähti ohitti muumilaakson, menimme takaisin muumitalolle ja iloksemme huomasimme, että muumitalo oli tallella. Sille ei ollut käynyt juuri mitään! Talon piha oli vähänkuin ison myrskyn jäljiltä, mutta saamme korjattua sen tuota pikaa, kun rupeamme heti hommiin. Olemme siis hyvin onnellisia, kun ei tullut mitään isompaa vahinkoa! Mutta kyllä minua luolassa pelotti todella ja sitten kun muumipeikko vielä lähti etsimään apinaa juuri ennen pyrstötähden laskettua aikaa!!!! Onneksi olit päättänyt kirjassa, että kaikki sujuu hyvin! Ainoa mikä jäi harmittamaan minua oli, kun en saanut tuoua kotiin sitä jalokiveä, minkä löysin vuorilta. Kun olenhan niin kaiken kimaltavan perään (sinähän sen kyllä jo tiedätkin varsin hyvin). Nyt odotan innolla uutta seikkailua mikä minua vielä odottaa!
Iloisin terveisin, Nipsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti