Vielä hiukan itsearviointia

Nyt on pienen itsearvioinnin paikka. Kun aloimme tekemään blogia, meille ei syntynyt erimielisyyksiä juurikaan mistään. Meidän yhteistyö sujui hyvin koko blogin ajan. Työt jaoimme mahdollisimman tasaisesti ja niin että molemmat saivat tehdä töitä yhtä paljon. Kummatkin tekivät omat lukupäiväkirjat ja omat kirjeet kirjasta. Toven historiasta käsittelevän postauksen teimme yhdessä, niin että toinen teki noin puolet historiasta ja toinen toisen puolen. Helpoin ja mukavin työ meidän mielestämme oli kirjeiden kirjoittaminen, koska siinä pääsi käyttämään vähän mielikuvitusta. Ja sitten yksi vaikeimmista tehtävistä, ellei vaikein oli Toven historiasta kirjoittaminen. Siinä kun piti kirjoittaa kuolemasta syntymään, eikä toisinpäin. Tässä tehtävässä piti kunnolla miettiä, miten kirjoittaa ja mihin aikamuotoon sanat piti laittaa. Se toi vähän haastetta tehtävään, mutta onneksi pidämme haasteista ja tehtävä sujui kumminkin hyvin. Blogin kirjoittaminen on ollut kummankin mielestä hauskaa ja kivaa vaihtelua normaaleista esitelmistä ja projekteista. Mielestämme blogillemme hyvä numero olisi 9, sillä blogi on hyvin kirjoitettu ja siinä on omaperäisyyttä. Ulkoasu on huolellisesti tehty ja se miellyttää ainakin omaa silmää. Siispä päätämme blogin iloisin ja tyytyväisin mielin. Voimme myös yhdessä suositella Tove Janssonin muumikirjojen lukemista ja videoiden katsomista lämpimästi. 

Netan lukupäiväkirja

10.11.15

Lukemiseni on lähtenyt hyvin vauhtiin ja kirja on erittäin mukavan tuntuinen. Kirja muistuttaakin hyvin paljon elokuvaa, jonka olen nähnyt jo moneen kertaan, mutta se on vain hyvä asia. On kiva vertailla elokuvaa ja kirjaa, sillä niikuin jo tiedetään, niissä on aina pieniä eroja. Suuria eroja en ole vielä havainnut, muuta kuin perus tarkempaa tapahtuma paikkojen- ja henkilöiden kuvaamista. Lukeminen sujuu ja on miellyttävää.


18.11.15

On toisen lukupäiväkirjani aika. Olen ehtinyt lukea kirjaa jo ihan kivasti ja olen kolmannessa kappaleessa. Kirjassa on tapahtunut paljon kaikenlaista jännittävää ja uusia henkilöitäkin on ilmestynyt. Yleenä en pidä kirjojen lukemisesta, varsinkaan, kun kyseessä on jonkin sortin koulutehtävä, mutta nyt olen nauttinut tästä erittäin paljon ja pidän kirjaa todella kiinnostavana. Samalla lukiessani tajusin myös kuinka pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi nähnyt tai kuullut muumitarinoita. Enkä voi käsittää kuinka huonosti muistin tämänkin tarinan.


29.11.15

On launtai ja vietän sairaspäivääni mukavasti blogin ääressä. Kirja on jo lopuillaan ja lukeminen on yhä miellyttävää ja tarinan jännitys tiivistyy loppua kohti. On tapahtunut kaikenlaista, kuten suuri myrsky, tahmatassujen hyökkäys, kuninkaan puutarhajuhlat tai kummituksen kepposet, enkä malta odottaa, mitä kaikkea lopussa vielä tapahtuu. Kirjan lukemisen aikana olen ymmärtänyt joitakin asioita uudelleen, mitä en ole elokuvaa katsellessa tajunnut. Se saattaa johtua myös siitä, että viimeksi kun katsoin elokuvan, olin niin pieni, etten ymmärtänyt varmastikkaan puoliakaan elokuvasta. Mutta nyt kun ymmärtää on mukava miettiä jälkeenpäin ja tajuta miten asia oikeasti on. 


5.12.15

Vihdoin! Kirja on luettu kannesta kanteen ja Muumipapan seikkailut käyty läpi. Alkoi hiukan jo tuntua, että aika kävisi vähiin, joten otin pienen loppu spurtin ja valmista. Voin kyllä myöntää, että hiukan jäi viime tinkaan, mutta ei se mitään. Nautin lukemisesta joka hetki ja olen tyytyväinen että valitsimme Essin kanssa Tove Janssonin. Enkä nyt yhtään ihmettelekkään, miksi itse Tove Jansson ja hänen kirjansa ovatkin niin suosittuja. Yllätyin myös positiivisesti siitä, että kirja oli todella helppolukuista ja että siitä sai niin hyvin selvää, vaikka kirja on aika vanha. Lopussa kerrottiin myös paljon kiinnostavia tarinoita siitä esimerkiksi kuinka muumipappa ja muumimamma tapasivat. Mutta en kerro enempää, vaan saatte itse lukea kirjan. Sen voin kyllä sanoa, että suosittelen lämpimästi!

Pientä kirjoittelua

Kirje Hemuli tädille.

Rakas Hemuli täti, kuinka sinulla on mennyt siellä tahmatassujen kanssa? Oletko päässyt tutustumaan heihin paremmin ja ovathan he olleet kilttejä sinulle? Olen pahoillani että annoimme tahmatassujen siepata sinut, mutta aloit käydä hiukan ärsyttäväksi kaiken sen siivous höpötyksesi jälkeen, joten ei ollut vaihtoehtoa. Meillä kaikilla on sinua ikävä, sillä olit meille jonkin sortin äitihahmo, koska kuten tiedät meillä kellään ei ole äitiä (ainakaan tietääksemme). Asiat ovat sujuneet hyvin lähtösi jälkeen ja laiva näyttää taas hyvältä, vaikka myrsky sitä vähän turmelikin. Toivottavasti et ole joutunut kohtaamaan mörköä enää pelastukseni jälkeen. Se ei varmaan uskalla edes näyttäytyä kun se tietää kuinka urhea olin. Mutta kuule! Näkisitpä Merenhuiskeen nyt. Se on aivan upea kun Frederikson korjaili sitä ja tuunasi hiukan. Nyt sillä pystyy sukeltelemaan veden alla, lentämään ja menemään jopa maalla. Olemme kokeneet hurjia seikkailuja ja tapasimme mukavan kummituksen. Ja meistä tuli siirtolaisia ja tapasimme 100-vuotiaan kuninkaan puutarhajuhlissa. No, olisi niin paljon kerrottavaa ja selitettävää, että tuntuu, että paperi ei riitä. Vielä on myös paljon koettavaa ja seikkailut vasta odottavat. Hyvää vointia sinulle Hemuli täti ja toivottavasti koet yhtä kivoja seikkailuja kuten me!

Rakkain terveisin, Muumisi.





Kirje Tove Janssonille.

Hei Tove! Miten sinulla sujuu muiden kirjojen parissa? Ja mitä sinulle kuuluu? 
Haluan kertoa, että selvisimme pyrstötähdestä juuri ja juuri. Sen jälkeen kun pyrstötähti ohitti muumilaakson, menimme takaisin muumitalolle ja iloksemme huomasimme, että muumitalo oli tallella. Sille ei ollut käynyt juuri mitään! Talon piha oli vähänkuin ison myrskyn jäljiltä, mutta saamme korjattua sen tuota pikaa, kun rupeamme heti hommiin. Olemme siis hyvin onnellisia, kun ei tullut mitään isompaa vahinkoa! Mutta kyllä minua luolassa pelotti todella ja sitten kun muumipeikko vielä lähti etsimään apinaa juuri ennen pyrstötähden laskettua aikaa!!!! Onneksi olit päättänyt kirjassa, että kaikki sujuu hyvin! Ainoa mikä jäi harmittamaan minua oli, kun en saanut tuoua kotiin sitä jalokiveä, minkä löysin vuorilta. Kun olenhan niin kaiken kimaltavan perään (sinähän sen kyllä jo tiedätkin varsin hyvin). Nyt odotan innolla uutta seikkailua mikä minua vielä odottaa! 

Iloisin terveisin, Nipsu.   

Essin lukupäiväkirja

19.11.2015

Lukeminen sujuu hyvin. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja mielenkiintoiselta. Kirjan alussa muumipeikko tuo kiinnostusta, kun hän salailee nipsulta jotain suurta asiaa. Ensimmäisessä luvussa muumitaloon tulee epäillyttävä piisamirotta, joka alkaa kertoa kauhistuttavia ajatuksia jostakin tulevasta. Piisamirotta vaikuttaa salaperäiseltä. Ja salaperäisyyttä tuo lisää  vielä se, että nipsu löytää luolan rannalta ja sinne jätetyistä helmistä joku on käynyt muodostamassa tähden.


 24.11.2015

Lukeminen sujuu edelleen kiinnostavasti ja hyvin, koska haluan innolla tietää mitä kirjassa tapahtuu seuraavaksi. Olen nyt lukenut luvusta neljä lukuun kuusi. Näissä luvuissa nipsu ja muumipeikko lähtevät tähtitornille kysymään professoreilta tästä merkillisestä pyrstötähdestä, mistä piisamirota oli koko ajan selitellyt. Matkalla he tapaavat nuuskamuikkusen, joka vaikuttaa hieman ärsyttävältä ja oudolta. Kirja pitää lukijan hyvin pienessä jännityksessä ja odotuksessa, kun koskaan ei tiedä milloin pyrstötähti tulee. Kirjassa kieli on kokoajan ollut selvää ja helppolukuista. Kirjassa kuvataan myös hyvin matkan aikana ulkoympäristöä, kun kelit vaihtelee kokoajan pyrstötähden takia. Näissä luvuissa nipsua kuvataan pelokkaaksi ja hän ei oikein tahdo jaksaa kiivetä vuorille päästäkseen tähtitornin luo. 


28.11.2015

Nyt kolmannella lukukerralla olen suunnilleen puolessavälissä. Nipsu, nuuskamuikkunen ja muumipeikko ovat käyneet tähtitornilla ja he ovat saaneet tietoonsa pyrstötähden laskeutumisajan. He ovat tavanneet matkalla myös niisku-neidin ja hänen sisarensa niiskun, jotka liittyvät muumipeikon seuraan. Kaikki nämä matkalaiset lähtevät muumilaaksoa kohti, yrittäen keretä sinne ennen pyrstötähteä. Nyt kirjassa on paljon jännitystä ja pelkoa. Kirjaan on myös tullut ilmi hieman ihastusta muumipeikon ja niisku-neidin välille. Muumipeikko ja Niisku-neiti molemmat tykkäävät toisistaan eli se näyttää siltä, kuin niiden välille olisi tuolossa jonkinlainen suhde. Niiisku-neiti pitää muumipeikkoa varsin rohkeana kun hän pelasti niisku-neidin syöjäkasvilta. Kirjassa siis matkailijoille koostuu paljon paineita tulevasta pyrstötähdestä, kun kaikki ovat muuttamassa pois kotoaan pakoon.  


2.12.2015

Olen pitänyt vähän taukoa lukemiseen, kun aikaa ei tuntunut riittävän. Mutta nyt olen kumminkin kirjan lopussa juuri ennen loppuratkaisua. Tähän asti teksti kirjassa on ollut selvää ja sitä on ollut helppo lukea. Kirja on ollut kiinnostava kokajan ja se on pitänyt sisällään hyvin jännitystä tapahtumista. Nyt olen kohdassa, jossa muumiperhe ja kaikki heidän ystävät ovat lähdössä nipsun aikaisemmin löytämään luolaan turvaaan pyrstötähdeltä. Muumipeikon ja Niisku-neidin ihastuminen on vieläkin jatkuvaa ja se on huomattavasti näkyvillä, kun Niisku-neitiä pelottaa ja muumipeikko on hänen turvanaan. Kirjaan ärsytystä tuo mielestäni edelleenkin piisamirotta, joka ärsyttävällä tavalla  pätee muita ja kertoo filosofisia ajatuksiaan. Piisamirotta jopa sanoi, että hän ei ole tulossa muumien mukaan luolaan turvaan, koska hänen mielestään filosofit eivät mene piiloon mitään pyrstötähtiä. Ensi kirjoituskerraksi luen kirjan loppuun. 


 5.12.2015

 Nyt on viimeinen kirjoituskerta ja olen lukenut tämän kirjan läpi. Ennen tämän kirjan aloitamista tiesin, että tästä on tullut video kauan sitten, jonka kumminkin olen nähnyt. Koskaan aikaisemmin en ole lukenut muumipeikkoa ja pyrstötähteä, olen vain siis nähnyt sen elokuvana. Siitä kun viimeksi näin sen leffan on kumminkin pitkä aika ja en siis muistanut, mitä tässä tarinassa tapahtuikaan. Kirjaa oli siis kiva lukea myöskin siksi, että sain palautettua mieleeni tarinan. Kirjassa kun muumit olivat menneet luolaan, sinne saapui sittenkin myös piisamirotta, jonka ei alunperin ollut tarkoitus tulla sinne. Siispä kun kaikki olivat luolassa, pyrstötähti tuli jyristen muumilaaksoon, mutta kuitenkin vain niin, että se hipoi vain puiden latvoja. Kaikki kävi kirjan lopussa siis hyvin, kun muumilaakso ja maa säilyi ehjänä.  Tove on siis tullut kaikista eniten tutuksi juuri näistä muumikirjoistaan, mitkä ovat menestyneet todella hyvin.