Vielä hiukan itsearviointia

Nyt on pienen itsearvioinnin paikka. Kun aloimme tekemään blogia, meille ei syntynyt erimielisyyksiä juurikaan mistään. Meidän yhteistyö sujui hyvin koko blogin ajan. Työt jaoimme mahdollisimman tasaisesti ja niin että molemmat saivat tehdä töitä yhtä paljon. Kummatkin tekivät omat lukupäiväkirjat ja omat kirjeet kirjasta. Toven historiasta käsittelevän postauksen teimme yhdessä, niin että toinen teki noin puolet historiasta ja toinen toisen puolen. Helpoin ja mukavin työ meidän mielestämme oli kirjeiden kirjoittaminen, koska siinä pääsi käyttämään vähän mielikuvitusta. Ja sitten yksi vaikeimmista tehtävistä, ellei vaikein oli Toven historiasta kirjoittaminen. Siinä kun piti kirjoittaa kuolemasta syntymään, eikä toisinpäin. Tässä tehtävässä piti kunnolla miettiä, miten kirjoittaa ja mihin aikamuotoon sanat piti laittaa. Se toi vähän haastetta tehtävään, mutta onneksi pidämme haasteista ja tehtävä sujui kumminkin hyvin. Blogin kirjoittaminen on ollut kummankin mielestä hauskaa ja kivaa vaihtelua normaaleista esitelmistä ja projekteista. Mielestämme blogillemme hyvä numero olisi 9, sillä blogi on hyvin kirjoitettu ja siinä on omaperäisyyttä. Ulkoasu on huolellisesti tehty ja se miellyttää ainakin omaa silmää. Siispä päätämme blogin iloisin ja tyytyväisin mielin. Voimme myös yhdessä suositella Tove Janssonin muumikirjojen lukemista ja videoiden katsomista lämpimästi. 

Netan lukupäiväkirja

10.11.15

Lukemiseni on lähtenyt hyvin vauhtiin ja kirja on erittäin mukavan tuntuinen. Kirja muistuttaakin hyvin paljon elokuvaa, jonka olen nähnyt jo moneen kertaan, mutta se on vain hyvä asia. On kiva vertailla elokuvaa ja kirjaa, sillä niikuin jo tiedetään, niissä on aina pieniä eroja. Suuria eroja en ole vielä havainnut, muuta kuin perus tarkempaa tapahtuma paikkojen- ja henkilöiden kuvaamista. Lukeminen sujuu ja on miellyttävää.


18.11.15

On toisen lukupäiväkirjani aika. Olen ehtinyt lukea kirjaa jo ihan kivasti ja olen kolmannessa kappaleessa. Kirjassa on tapahtunut paljon kaikenlaista jännittävää ja uusia henkilöitäkin on ilmestynyt. Yleenä en pidä kirjojen lukemisesta, varsinkaan, kun kyseessä on jonkin sortin koulutehtävä, mutta nyt olen nauttinut tästä erittäin paljon ja pidän kirjaa todella kiinnostavana. Samalla lukiessani tajusin myös kuinka pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi nähnyt tai kuullut muumitarinoita. Enkä voi käsittää kuinka huonosti muistin tämänkin tarinan.


29.11.15

On launtai ja vietän sairaspäivääni mukavasti blogin ääressä. Kirja on jo lopuillaan ja lukeminen on yhä miellyttävää ja tarinan jännitys tiivistyy loppua kohti. On tapahtunut kaikenlaista, kuten suuri myrsky, tahmatassujen hyökkäys, kuninkaan puutarhajuhlat tai kummituksen kepposet, enkä malta odottaa, mitä kaikkea lopussa vielä tapahtuu. Kirjan lukemisen aikana olen ymmärtänyt joitakin asioita uudelleen, mitä en ole elokuvaa katsellessa tajunnut. Se saattaa johtua myös siitä, että viimeksi kun katsoin elokuvan, olin niin pieni, etten ymmärtänyt varmastikkaan puoliakaan elokuvasta. Mutta nyt kun ymmärtää on mukava miettiä jälkeenpäin ja tajuta miten asia oikeasti on. 


5.12.15

Vihdoin! Kirja on luettu kannesta kanteen ja Muumipapan seikkailut käyty läpi. Alkoi hiukan jo tuntua, että aika kävisi vähiin, joten otin pienen loppu spurtin ja valmista. Voin kyllä myöntää, että hiukan jäi viime tinkaan, mutta ei se mitään. Nautin lukemisesta joka hetki ja olen tyytyväinen että valitsimme Essin kanssa Tove Janssonin. Enkä nyt yhtään ihmettelekkään, miksi itse Tove Jansson ja hänen kirjansa ovatkin niin suosittuja. Yllätyin myös positiivisesti siitä, että kirja oli todella helppolukuista ja että siitä sai niin hyvin selvää, vaikka kirja on aika vanha. Lopussa kerrottiin myös paljon kiinnostavia tarinoita siitä esimerkiksi kuinka muumipappa ja muumimamma tapasivat. Mutta en kerro enempää, vaan saatte itse lukea kirjan. Sen voin kyllä sanoa, että suosittelen lämpimästi!

Pientä kirjoittelua

Kirje Hemuli tädille.

Rakas Hemuli täti, kuinka sinulla on mennyt siellä tahmatassujen kanssa? Oletko päässyt tutustumaan heihin paremmin ja ovathan he olleet kilttejä sinulle? Olen pahoillani että annoimme tahmatassujen siepata sinut, mutta aloit käydä hiukan ärsyttäväksi kaiken sen siivous höpötyksesi jälkeen, joten ei ollut vaihtoehtoa. Meillä kaikilla on sinua ikävä, sillä olit meille jonkin sortin äitihahmo, koska kuten tiedät meillä kellään ei ole äitiä (ainakaan tietääksemme). Asiat ovat sujuneet hyvin lähtösi jälkeen ja laiva näyttää taas hyvältä, vaikka myrsky sitä vähän turmelikin. Toivottavasti et ole joutunut kohtaamaan mörköä enää pelastukseni jälkeen. Se ei varmaan uskalla edes näyttäytyä kun se tietää kuinka urhea olin. Mutta kuule! Näkisitpä Merenhuiskeen nyt. Se on aivan upea kun Frederikson korjaili sitä ja tuunasi hiukan. Nyt sillä pystyy sukeltelemaan veden alla, lentämään ja menemään jopa maalla. Olemme kokeneet hurjia seikkailuja ja tapasimme mukavan kummituksen. Ja meistä tuli siirtolaisia ja tapasimme 100-vuotiaan kuninkaan puutarhajuhlissa. No, olisi niin paljon kerrottavaa ja selitettävää, että tuntuu, että paperi ei riitä. Vielä on myös paljon koettavaa ja seikkailut vasta odottavat. Hyvää vointia sinulle Hemuli täti ja toivottavasti koet yhtä kivoja seikkailuja kuten me!

Rakkain terveisin, Muumisi.





Kirje Tove Janssonille.

Hei Tove! Miten sinulla sujuu muiden kirjojen parissa? Ja mitä sinulle kuuluu? 
Haluan kertoa, että selvisimme pyrstötähdestä juuri ja juuri. Sen jälkeen kun pyrstötähti ohitti muumilaakson, menimme takaisin muumitalolle ja iloksemme huomasimme, että muumitalo oli tallella. Sille ei ollut käynyt juuri mitään! Talon piha oli vähänkuin ison myrskyn jäljiltä, mutta saamme korjattua sen tuota pikaa, kun rupeamme heti hommiin. Olemme siis hyvin onnellisia, kun ei tullut mitään isompaa vahinkoa! Mutta kyllä minua luolassa pelotti todella ja sitten kun muumipeikko vielä lähti etsimään apinaa juuri ennen pyrstötähden laskettua aikaa!!!! Onneksi olit päättänyt kirjassa, että kaikki sujuu hyvin! Ainoa mikä jäi harmittamaan minua oli, kun en saanut tuoua kotiin sitä jalokiveä, minkä löysin vuorilta. Kun olenhan niin kaiken kimaltavan perään (sinähän sen kyllä jo tiedätkin varsin hyvin). Nyt odotan innolla uutta seikkailua mikä minua vielä odottaa! 

Iloisin terveisin, Nipsu.   

Essin lukupäiväkirja

19.11.2015

Lukeminen sujuu hyvin. Kirja vaikuttaa kiinnostavalta ja mielenkiintoiselta. Kirjan alussa muumipeikko tuo kiinnostusta, kun hän salailee nipsulta jotain suurta asiaa. Ensimmäisessä luvussa muumitaloon tulee epäillyttävä piisamirotta, joka alkaa kertoa kauhistuttavia ajatuksia jostakin tulevasta. Piisamirotta vaikuttaa salaperäiseltä. Ja salaperäisyyttä tuo lisää  vielä se, että nipsu löytää luolan rannalta ja sinne jätetyistä helmistä joku on käynyt muodostamassa tähden.


 24.11.2015

Lukeminen sujuu edelleen kiinnostavasti ja hyvin, koska haluan innolla tietää mitä kirjassa tapahtuu seuraavaksi. Olen nyt lukenut luvusta neljä lukuun kuusi. Näissä luvuissa nipsu ja muumipeikko lähtevät tähtitornille kysymään professoreilta tästä merkillisestä pyrstötähdestä, mistä piisamirota oli koko ajan selitellyt. Matkalla he tapaavat nuuskamuikkusen, joka vaikuttaa hieman ärsyttävältä ja oudolta. Kirja pitää lukijan hyvin pienessä jännityksessä ja odotuksessa, kun koskaan ei tiedä milloin pyrstötähti tulee. Kirjassa kieli on kokoajan ollut selvää ja helppolukuista. Kirjassa kuvataan myös hyvin matkan aikana ulkoympäristöä, kun kelit vaihtelee kokoajan pyrstötähden takia. Näissä luvuissa nipsua kuvataan pelokkaaksi ja hän ei oikein tahdo jaksaa kiivetä vuorille päästäkseen tähtitornin luo. 


28.11.2015

Nyt kolmannella lukukerralla olen suunnilleen puolessavälissä. Nipsu, nuuskamuikkunen ja muumipeikko ovat käyneet tähtitornilla ja he ovat saaneet tietoonsa pyrstötähden laskeutumisajan. He ovat tavanneet matkalla myös niisku-neidin ja hänen sisarensa niiskun, jotka liittyvät muumipeikon seuraan. Kaikki nämä matkalaiset lähtevät muumilaaksoa kohti, yrittäen keretä sinne ennen pyrstötähteä. Nyt kirjassa on paljon jännitystä ja pelkoa. Kirjaan on myös tullut ilmi hieman ihastusta muumipeikon ja niisku-neidin välille. Muumipeikko ja Niisku-neiti molemmat tykkäävät toisistaan eli se näyttää siltä, kuin niiden välille olisi tuolossa jonkinlainen suhde. Niiisku-neiti pitää muumipeikkoa varsin rohkeana kun hän pelasti niisku-neidin syöjäkasvilta. Kirjassa siis matkailijoille koostuu paljon paineita tulevasta pyrstötähdestä, kun kaikki ovat muuttamassa pois kotoaan pakoon.  


2.12.2015

Olen pitänyt vähän taukoa lukemiseen, kun aikaa ei tuntunut riittävän. Mutta nyt olen kumminkin kirjan lopussa juuri ennen loppuratkaisua. Tähän asti teksti kirjassa on ollut selvää ja sitä on ollut helppo lukea. Kirja on ollut kiinnostava kokajan ja se on pitänyt sisällään hyvin jännitystä tapahtumista. Nyt olen kohdassa, jossa muumiperhe ja kaikki heidän ystävät ovat lähdössä nipsun aikaisemmin löytämään luolaan turvaaan pyrstötähdeltä. Muumipeikon ja Niisku-neidin ihastuminen on vieläkin jatkuvaa ja se on huomattavasti näkyvillä, kun Niisku-neitiä pelottaa ja muumipeikko on hänen turvanaan. Kirjaan ärsytystä tuo mielestäni edelleenkin piisamirotta, joka ärsyttävällä tavalla  pätee muita ja kertoo filosofisia ajatuksiaan. Piisamirotta jopa sanoi, että hän ei ole tulossa muumien mukaan luolaan turvaan, koska hänen mielestään filosofit eivät mene piiloon mitään pyrstötähtiä. Ensi kirjoituskerraksi luen kirjan loppuun. 


 5.12.2015

 Nyt on viimeinen kirjoituskerta ja olen lukenut tämän kirjan läpi. Ennen tämän kirjan aloitamista tiesin, että tästä on tullut video kauan sitten, jonka kumminkin olen nähnyt. Koskaan aikaisemmin en ole lukenut muumipeikkoa ja pyrstötähteä, olen vain siis nähnyt sen elokuvana. Siitä kun viimeksi näin sen leffan on kumminkin pitkä aika ja en siis muistanut, mitä tässä tarinassa tapahtuikaan. Kirjaa oli siis kiva lukea myöskin siksi, että sain palautettua mieleeni tarinan. Kirjassa kun muumit olivat menneet luolaan, sinne saapui sittenkin myös piisamirotta, jonka ei alunperin ollut tarkoitus tulla sinne. Siispä kun kaikki olivat luolassa, pyrstötähti tuli jyristen muumilaaksoon, mutta kuitenkin vain niin, että se hipoi vain puiden latvoja. Kaikki kävi kirjan lopussa siis hyvin, kun muumilaakso ja maa säilyi ehjänä.  Tove on siis tullut kaikista eniten tutuksi juuri näistä muumikirjoistaan, mitkä ovat menestyneet todella hyvin. 

Kuka on Tove Jansson?

Tove Jansson oli kuuluisa kirjailija, joka tunnetaan pääosin suosituista muumi tarinoistaan. Tove oli saanut paljon kirjallisuuspalkintoja ja kunnianosoituksia elämänsä aikana. Vielä tänäpäivänäkin Janssonin muumi kirjoja arvostetaan.

                                                  
Tove Jansson kuoli 27. Kesäkuuta vuonna 2001. Hän oli silloin 86 vuotias. Hän sairastui keuhko- että rintasyöpään. Kun hän sairastui hän vetäytyi julkisuudestaan. Viimeinen huomattava julkinen esiintyminen oli tampereella hänen 80-vuotispäivänsä kunniaksi järjestetyssä kirjailijasymposiumissa. Keväällä 2000 hän sai pahan aivoverenvuodon ja seuraavan vuoden hän vietti sairaalassa ja sitten hän kuoli. 
          Muumikirjojensa lisäksi Tove kuvitti monia lastenkirjoja esim. J. R. R. Tolkienin Hobitti eli sinne ja takaisin ja Lewis Carrollin romaaninin Liisan seikkailut ihmemaassa. Tove oli kirjoittanut myös aikuisillekkin tarkoitettuja novelleja. Muumisarjakuvia hän piirsi itse suomalaisiin ja ulkomaalaisiin lehtiin, jonka jälkeen sarjakuvien tekemistä jatkoi hänen veljensä Lars. 
                                                                                              
                                                                                                  Kuvassa Tove Jansson.    

Jansson sai siis työstään useita palkintoja. Ehkä merkittävimpiä palkintoja olivat Hans Christian Andersenin palkinto lastenkirjallisuuden hyväksi vuonna 1966, Valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1963, 1971 ja 1982 ja  Suomi-palkinto vuonna 1993. Muumikirjojen ja sarjakuvien ansiosta Tampereen taidemuseolle perustettiin erillinen Muumilaakso-museo.

Tove Janssonilla oli useita rakkaussuhteita elämänsä aikana. Vakavin niistä suhteista oli Atos Wirtasen kanssa, jonka kanssa Tove oli valmis menemään naimisiin. Wirtanen ei ollut täysin varma avioitumisesta, joten sillä aikaa kun Wirtanen mietti päätöstään Tove tutustui naimisissa olevaan Vivica Bandleriin, minkä seurauksena tästä tuli Toven ensimmäinen homoseksuaalinen suhde. Tove ja Vivica olivat molemmat hyvin innostuneita muumikirjoista, mutta heidän suhde päättyi kuitenkin nopeasti. Vaikka he eivät enää olleet suhteessa, heistä tuli hyvät kaverit toisilleen koko loppuelämäksi. Loppujen lopuksi Toven lopullinen elämänkumppani vuodesta 1956 oli Tuulikki Pietilä, joka tunnettiin taidegraafikkona. He kirjoittivat yhdessä kirjan nimeltä Haru, eräs saari. 

Kuvassa Toven elämänkumppani Tuulikki Pietilä. 



Tove Janssonhan oli tunnettu muumikirjoistaan ja muumisarjakuvista. Muumit hän keksi mielikuvituksessaan jo 1930-luvulla. Ensin Toven keksimät muumit esiintyivät hänen akvarelleissaan ja pilapiirroksissaan mustina hahmoina. Muumien teon alkuvaiheessa, ne esiintyivät pelottavina, laihoina ja punasilmäisinä, sarvipäisinä hahmoina. Kuitenkin muumikirjojen myötä muumeista muuttui ystävällisiä, valkeita hahmoja. 
   Janssonin ensimmäisen muumikirjansa muumit ja suuri tuhotulva hän kuvitti ja julkaisi jatkosodan jälkeen. Ensimmäinen kirja ei kumminkaan menestynyt ollenkaan, kun kukaan ei huomioinut sitä.  Muumit ja suuri tuhotulva-kirja sai vain yhden arvostelun, joksikin myönteisen. Tämä ensimmäisen muumikirjan huono menestyminen ei kumminkaan lannistanut Tovea, vaan hän oli innoissaan itse muumeista ja alkoi kirjoittamaan toista muumikirjaansa. 
   Toisen muumikirjan nimi oli muumipeikko ja pyrstötähti, joka ilmestyi syksyllä 1946. Tove teki tästä jatkosarjakuvan muumipeikko ja maailmanloppu, joista kummatkaan eivät menestyneet. Muumipeikko ja pyrstötähti menestyi hieman enemmän kuin muumit ja suuri tuhotulva, mutta senkin vastaanotto oli todella vaisu. Kirjankustantamo jolle Tove oli aikaisemmin kaupannut kirjojaan, ei halunnut ottaa vastaan enää yhtäkään muumikirjoja, koska ne eivät menestyneet kustantamon mielestä tarpeeksi hyvin. Tovea nämäkään takaiskut eivät lannistaneet, vaan hän jatkoi edelleen kirjoittamistaan. 
   Näin syntyi kolmas muumikirja Taikurin hattu. Tämän kirjan hän vei kilpailevalle kustantamolle, joka julkaisi kirjan syksyllä 1948. Tämä kirja menestyi hyvin ja se sai ylistävät arvostelut Suomessa sekä Ruotsissa. Nopeasti tämän jälkeen kirjasta tehtiin myös käännös Englanniksi. Kolmannen kirjan avulla Toven muumikirjat saivat kuuluisuutta ja he alkoivat menestymään päivä päivältä enemmän ja enemmän. 

                                      
                                      
Tove tiesi lapsesta asti, että hänestä tulisi taiteilija. Koulunsa hän opiskeli Ruotsissa ja Suomessa. Ensin hän alotti Suomessa keksikoulun, sen jälkeen hän siirtyi Ruotsiin Tukholmaan taidekouluun opiskelemaan vuonna 1930. Ruotsissa kolme vuotta opiskeltuaan hän palasi takaisin Helsinkiin Taideyhdistyksen piirrustuskouluun. 
  Ensimmäisen kerran Jansson esiintyi vapaana taiteilijana Suomen piirtäjäliiton yhteisnäyttelyssä.                                                                                                                 Tove Janssonin muumiperhe.

  Jansson lopetti opiskelunsa Suomessa 1937 ja sitten hän muutti omaan ateljeehensa. Hän asetti maalauksiaan näkyville useisiin eri näyttelyihin ja sai niistä hyviä arvosteluja. Jansson alkoi myös kirjoittamaan lehtinovelleja, joista ensimmäinen oli Bulevarden vuonna 1934. Tove on myös tehnyt pilalehteen piirroksiaan, jossa hän sai "moittia" Stalinia ja Hitleriä. Pilalehti oli meinannut saada myös rangaistuksen kun Tove oli ollut jopa vähän liian suorasanainen Stalinia ja Hitleriä kohtaan. 

Tove siis syntyi 9.elokuuta 1914 Helsingissä. Toven vanhemmat olivat suomenruotsalainen Viktor Jansson ja ruotsalaisisyntyinen Signe Jansson. Toven jälkeen perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa Lars ja Per, joista molemmat olivat myös taiteilijoita. 


Työskentely on ollut kiintoisaa, sillä tykkäämme tehdä tätä kirjallisuusblogia. Tehtävä oli muuten ihan helppo, mutta siihen toi vaikeutta se, kun piti kirjoittaa Toven elämästä kuolemasta syntymään. Tämä sujui kuitenkin mielestämme hyvin ja tämä postaus on juuri sellainen miksi sitä ajattelimmekin!

Fiiliksiä blogin aloittamisesta

Kirjoitamme Essin kanssa yhdessä blogia, joten postaukset tulevat melkein aina jommalta kummalta. Ensimmäiseksi blogin kirjoittamisen aloittaa Netta, kertomalla omista fiiliksistään blogin pitämisestä.

Olen ennen kirjouttanut blogia joskus nuorena tyttönä kaverini kanssa, mutta voitte arvata että siitä ei tullut paljon mitään. Se olisi varmaan sujunut, jos olisin muistanut tai jaksanut postailla sinne välillä. Kaverini kyllä päivitteli sitä todella usein. Mutta koska blogi oli yhteinen, päätimme lopettaa sen. Bloggaaminen on mielestäni kivaa ja mielekiintoista. Tykkäsin siitä jo nuorena mutta sitten loppui kiinnostus, ideat ja aika. Itse en ole kovinkaan innokas lukija. En ole ikinä pitänyt siitä ja vihasin sitä jo pienenä. Mutta joskus tykkään kyllä oikeasti lukea, mutta yleensä kun on tylsää. Valitsimme kirjailijan Tove Jansson, sillä pidämme kummatkin hänen muumitarinoistaan. Luen Tovelta kirjan nimeltä Muumipapan urotyöt. Kirjan sain kaverini äidiltä lainaksi. -Netta

Aloitan kirjoittamaan vähän blogia ensimmäistä kertaa. En siis ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia kenenkään kanssa, enkä yksinkään. Joskus olen miettinyt, että jos alottaisin kirjoittamisen, mutta minulla ei ole koskaan ollutkaan aikaa eikä kiinnostusta aloittaa sitä blogia. Olen innoissani tästä blogin kirjoittamisesta,sillä se on ihan kiinostavaa tehdä jotain uutta mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. En lue vapaa-ajalla ollenkaan kirjoja, koska en pidä kauheasti lukemisesta. Joskus pienempänä luin kirjoja aika paljon, mutta nykyään en lue juuri ollenkaan ellei ole ihan pakko. Kirjoitamme Tove Janssonin muumiromaaneista, koska Toven muumitarinat ovat kiinnostavia ja hauskoja. Toven tiesin alunperin pelkästään muumeista. Luen Toven romaanin Muumipeikko ja pyrstötähti ja kirjan sain kaveriltani. -Essi